Betty

”Äiti on alkanut suunnitella koulupukujani. Niistä tulee hyvin ’säädyllisiä’, ei mitään turhia rimpsuja ja retaleita. Hyvästi, suloinen tuuman levyinen brodyyri, jonka näin Fort Williamissa! Saan kaksi musliinileninkiä ja yhden taftipuvun juhliin sekä ’työpuvun’ siniharmaasta villasta. Äidin mielestä minulla pitää olla yksi puku, jonka saan sotkea niin musteiseksi kuin tahdon. Nykyään kylläkin kirjoitan paljon siistimmin, kiitos…

Betty maailmalla

”-Minun tulevaisuuteni on suora kuin Canongate, ilmoitin. -Tämä vuosi seminaarissa ja sitten opettamaan. -Ei sinun kaltaisesi tytön elämä saa olla suora katu. Sen pitää olla mutkainen maantie, täynnä uusia vastaantulijoita ja jännittäviä seikkailuja seuraavan käänteen takana. -Eipäs nyt heittäydytä hempeiksi, sanoin reippaasti. -Tee jäähtyy.” Betty palaa Edinburghiin opintojensa ääreen tietämättä, miten vaiherikkaita seuraavat vuodet tulevat…

Betty oppii elämää

”Tom Stewart astui kynnykselle. Hän ei järkyttynyt tällä kertaa yhtä kovasti kuin syksyllä, koska tiesi jo, mitä Bettyllä olisi yllään, mutta pysähtyi silti. -Sinä olet toiseksi kaunein koskaan näkemäni morsian, hän sanoi hymyillen ja ojensi molemmat kätensä, kuin Betty olisi taas ollut se pieni pallero, joka opetteli kävelemään Kuusikukkulan pihalla ja horjahteli päättäväisesti suoraan isänsä…

Betty ja muutosten aika

”-Emmekö me ole puhuneet tästä? Enkö minä ole sanonut, että sinä et saa sekaantua heidän asioihinsa! Anna aikuisten ihmisten hoitaa elämänsä niin kuin he tahtovat! -Mutta enhän minä voinut katsoa sivusta… -Kyllä, sinä olisit aivan hyvin voinut katsoa sivusta. ” Elämä Koivurannassa on asettunut uomiinsa. Järin rauhalliseksi sitä ei silti voi sanoa.  Betty joutuu toteamaan,…

Betty ja myrskyn vuodet

”-Sinä et todellakaan ole tainnut seurata sanomalehtiä viime aikoina? Betty puisti tarmokkaasti päätään. -Se on kaikki niin inhottavaa ja ikävää, hän sanoi. -Uhkailuja ja sodanjulistuksia… Sitä paitsi, jos sinä puhut Itä-Euroopan tapahtumista, mitä ne tähän kuuluvat? David katsoi häntä kuin olisi miettinyt, miten paljon saattoi kertoa sisarelleen, joka tuntui olevan täynnä pelkkää häähumua ja lastenhoitoa…

Koivurannan Grace

”Grace nykäisi niskaansa, niin että punaiset kiharat hulmahtivat. -Minä olen kuullut, kun te olette puhuneet, hän ilmoitti. Äiti tuijotti häntä ja alkoi äkkiä nauraa. -Sinä olet mahdoton lapsi, hän ilmoitti. -Aivan mahdoton lapsi! -Ehkä olenkin, Grace sanoi loukkaantuneena, -mutta minä en aio katsella sivusta, kun hänen elämänsä menee pilalle!” On kulunut vuosikymmen siitä, kun Betty…

Maailma kutsuu, Grace

”-Puis-je vous aider? kysyi miehen ääni. -Minä en osaa ranskaa, Grace nyyhkytti englanniksi, sillä hän oli yhtäkkiä liian voimaton yrittääkseen muistella turistisanakirjan fraaseja. Miten hän vihasi ulkomaita! Miten hän vihasi vieraita kieliä! Miksi hän oli koskaan lähtenyt kotoa! Miksi hän ei ollut pysynyt siellä, missä oli tuttuja ihmisiä ja valoa ja lämpöä eikä tätä hirvittävää…

Mutta mitä sitten tapahtui?

”Hän ei kirjoittanut vain yhtä tarinaa, se ei olisi riittänyt. Sen sijaan kynästä tuntui suorastaan pulppuavan kertomuksia, lyhyitä ja pidempiä, eri aikakausilta. Klaanisotia, traagisia ja koomisia lemmentarinoita, uskollisuutta ja rakkautta, juuri näillä nummilla käytyjä kohtalokkaita taisteluita siirtyi paperille nopeaan tahtiin.” Bettyn tarina kerrotaan varsinaisissa kirjoissa. Kun hänen ympärilleen alkoi vähitellen kertyä kokonainen oma maailmansa, alkoi…

Mikä Betty?

”Kun aikoinaan teini-ikäisenä luin Alcottin ja Montgomeryn tyttökirjoja ja niiden innostamana aloin kirjoittaa omaa fanfiction-tyyppistä tarinaani, en totisesti arvannut, mihin se johtaisi.” — Kaisa Ikola Kuva on otettu ensimmäisten Bettyjen kirjoitusaikaan 1990-luvulla, jolloin pukeuduin mielelläni 1900-luvun alun tyyliin. Luin Annan nuoruusvuodet joskus 14-vuotiaana. Ensimmäisellä kerralla kirja ei kolahtanut, mutta kun näin myöhemmin Anna ystävämme -tv-sarjan,…